Tänään tuntui olo hieman yksinäiseltä, kotoa oli pakko päästä pois joten suuntasin sitten kaupungille käveleskelemään. Kaipa se hieman omilta ajatuksilta harhautti. Jokaisella penkillä, jokaisella kadun kulmalla tuli vastaan pariskunta, pitäen toisiaan kädestä kiinni, ettei maailma heitä erottaisi. Oikeastaan eihän maailma heitä erottaisi, päin vastoin, sehän on maailmallekin hyvästä jos kaksi ihmistä löytää toisensa. Minun kohdallani taidettiin kuitenkin päättää toisin. Ehkä se vain ei ollut minulle hyväksi. Enköhän minäkin tästä tuhkakasasta vielä nouse, saa sydämeeni tasaisen sykkeen, hymystä puhumattakaan.
Taaksepäin ajatellessani mietin, miksei ihmiset todella käytä Wisdom of crowds -periaatetta parisuhteen kulmakivissä. Voisin jopa sanoa, että ystäväni ovat kaukana tyhmästä ryhmästä, vaikkakin usein samoilta taustoilta tulemme. Verratessani omaa ajatusmaailmaa ystäväpiirini sanoisin, että he ohjasivat minua parempaan suuntaan. Yksilö (minä) joka kuvittelee olevansa oikeassa on usein ryhmän älykkyyden ja viisauden alapuolella. Toki parisuhteessa elävät tuntevat toisensa parhaiten, mutta kaipa minunkin kannattaisi suosiolla ensikerralla kuunnella mitä minulle kerrotaan. Joskus vain tuntuu siltä, että haluaisi kerrankin kokeilla kohtaa, jossa aitaa ei ole ollenkaan. Onko se aina niin väärin?
Kirjoittaminen ei ole koskaan ollut vahvinta alaani, ajatuksia tulee, mutta en niitä kerkeä taltioimaan ennen täyttä aivopysähtymistä. Jotta tämä(kään) postaus ei jäisi aivan tyngäksi, loppupiristykseksi katsokaahan kun Lady Gaga kokkailee! En ole varma miten päädyin katsomaan tällaista videota (klo 12 jälkeen yöllä) mutta sainpahan nauraa vedet silmillä. Huumorintajunsa kullakin.
Kohdasta 5:08 eteenpäin
_ILME_
"In an Italian household you don't have these mallet things, so we just use the pan"
"I think it's dead"
